Juontaen juurensa jopa niinkin pitkälle kuin neolittisen kulttuurin ajoille, Thaimaan historia on pitkä, täynnä ylpeyttä ja kohtalaisen hyvin dokumentoitua. Jo vuosisatoja ennen länsimaisen ajanlaskun alkua Mon-heimot, Khmerit ja Tait olivat rakentaneet valtakuntia nykyisen Thaimaan alueelle. Mon-kieltä puhuva buddhalainen Dvaravatin yhteiskunta joka sai tehdä tietä Khmerien hallitsemalle Angkorin valtakunnalle.
Itse Thaimaan historia kuitenkin alkoi kun kaksi ensimmäistä todella itsenäistä Thai-kuningaskuntaa, Lanna (nykyisen Chiang Main alueella) ja Sukhothai, perustivat kehittyneet yhteisöt Pohjois- ja Keski-Thaimaan alueille 1200- ja 1300-luvuilla. Angkorien Khmerien vaikutuksen alla oleva Ayutthayan kuningaskunta kukisti lopulta naapurissa sijaitsevan Sukhothain ja hallitsi aluetta useita seuraavia vuosisatoja alueen historiassa. Pohjoisesta tulleet burmalaiset kaatoivat ensin Chiang Main ja sitten Ayutthayan, pitäen Lannan pääkaupunkia hallussaan useita vuosisatoja, sumputtaen Auytthayan ja pakottaen Keski-Thaimaan kuningaskunnan siirtymään etelämmäksi.
Uusi pääkaupunki perustettiin Thon Burin alueelle lähelle Bangkokia. Thon Burin aika oli kuitenkin lyhyt (1767-1772), ja pääkaupunki siirrettiin Chao Phraya joen toiselle puolelle. Ensimmäinen nykyisestä Chakri Dynastian kuningassuvusta, Rama I, perusti uuden pääkaupungin, joka sai nimen Bangkok. Tästä sai alkunsa Rattanakosinin aikakausi Thaimaan historiassa.
Kuningas Mongkutin (Rama IV, 1851-1868) harjoittama taitava diplomaattinen johtajuus ja Kuningas Chulalongkorn (Rama V, 1868-1910) ovat ylistettettyjä merkittävästä 700-vuoden historianjaksosta, jonka aikana Thaimaa ei ollut virallisesti minkään vieraan vallan miehittämänä. 1900-luvulla koettiin hallintosysteemin muutos nykyiseen perustuslailliseen monarkiaan. Tällä hetkellä valtion päänä toimii Kuningas Bhumibol Adulyadej vuodesta 1946 alkaen. Kuningas Bhumibol on Chakri Dynastian yhdeksäs kuningas, Rama IX. Hän nauttii edelleen valtaisaa kansanasuosiota.
Esihistoriallinen aika
Nykyisen Thaimaan alueelta, erityisesti Koratin ylängöltä Koillis-Thaimaasta on löydetty lukuisia kasvien ja eläinten fossiileja. Eläinfossiilit ovat pääasiassa dinosauruksia jurakaudelta, tosin jotkut myöhäis-triaskaudelta edustaen siten Kaakkois-Aasian vanhimpia todisteita dinosauruksista.
Hiekkakiveen koteloituneita dinosaurusten luita on löydetty Phu Wiangin kukkuloilta Khon Kaenin provinssista. Merkittimpiin löydöksiin kuuluu Phuwiangosaurus sirindhornae, valtava pitkäkaulainen ja –häntäinen, pienipäinen kasvissyöjädinosaurus.
Neljä muuta Phu Wiangista löydettyä dinosauruslajia ovat Siamotyrannus isanensis; tyrannosaurus rexin pienempi versio, Siamosaurus sutheethorni; krokotiilia muistuttava olento, Compsognathus; maailman pienin dinosaurus, sekä Ornithomimosaur; strutsia muistuttava dinosaurus.
Kaksi uutta dinosauruslajia löydettiin läheltä Chaiyaphumin provinssia: Psittacosaurus sattayaraki; papukaijaa muistuttava dinosaurus, ja Isanosaurus attavipachi; joka muistuttaa Phuwiangosaurusta.
Homo erectuksen fossiileita on myös löydetty Thaimaasta. Lampang-miehenä tunnettut jäänteet, jotka saivat nimensä löytöpaikan, Lampang provinssin mukaan, ovat arvioitu karkeasti 1 000 000 – 500 000 vuotta vanhoiksi pleistoseeniaikakaudelle. Ensimmäiset todisteet ihmisistä nykypäivän Thaimaassa löydettin Ban Chiangista, läheltä Udon Thanin provinssia Koillis-Thaimaassa. Haudanjäännökset ja muinaisesineet, kuten pronssiset työkalut ja astiat, ovat todisteita yhdyskunnasta, jonka uskotaan viljelleen riisiä ja asuttaneet aluetta vuosien 2100 – 200 e.Kr aikana.
Aika ennen kuningaskuntia
Vuosisatojen kuluessa tultaessa ajalle, josta on kirjoitettua historiaa, Thaimaa oli ensin Mon- ja Khmer-ryhmien kansoittama. Myöhemmin etninen ryhmä nimeltä Tai vaelsi alueelle Etelä-Kiinasta ensin Vietnamiin ja asteittain Laosiin ja Koillis-Thaimaahan.
Ensimmäisen vuosituhannen aikana ennen länsimaalaisen ajanlaskun alkua Tai-kansa oli hajottautunut halki Yunanin, Vietnamin, Laosin, Thaimaan ja Myanmarin, muodostaen erilaisia kielellisia alaryhmiä. Tähän aikaan alueella vähemmistönä eläneet Tait asustivat Kaakkois-Aasian pohjoisimmilla ulottuvuuksilla Nan Zhaon, Pyun ja Angkorin kuningaskuntien välissä.
200-luvun aikana j.Kr Sumatralla sijaitseva Srivijayan valtakunta levitti ulottuvuuttaan Malesian niemimaan kautta eteläiseen Thaimaahan. Nakhon Si Thammarat, Chiaya ja Surat Thani perustettiin tällä ajanjaksolla helpottamaan kaupankäyntiä halki Kra Isthmuksen.
500- 800-luvuilla Mon sivilisaatio nimeltä Dvaravati asutti hedelmällistä Keski-Thaimaan alankoa. Toisin kuin naapurikunigaskunnat Chenla ja Angkor, Dvaravati on säilynyt tähän päivään saakka mysteerisenä sivilisaationa, joka rakensi kaupunkinsa vallihautojen ja muurien sisälle. Lopburi toimi Dvaravatien uskonnollisena keskuksena, ja Nakhon Pathom mahdollisesti ’pääkaupunkina’. Vaikka paljon on vielä tutkittavaa Dvaravateista, tiedetään kuitenkin, että heillä oli järjestelmälliset kauppareitit, niin alueen sisällä kuin sen ulkopuolellakin, joiden ovat olleet merkittäviä tekijöitä Thaimaan kehitykselle, sekä jättäneet paljon buddhalaista taidetta, joka on todiste valtaisasta Intian kulttuurin ja uskonnon vaikutuksesta alueella.
800-1000-luvuilla Angkorin Khmerit laajensivat kuningaskuntaansa pitämään sisällään suurimman osan nykypäivän Thaimaasta, mukaanlukien tärkeät kaupungit Phimaissa, Lopburissa ja jopa Nakhon Si Thammaratissa. Usean vuosisadan aikan Khmerien kulttuuri sulautui paikalliskansoihin, joita edusti pääasiassa etelästä saapuneet Tait. Phanom Rungin, Phimain ja Lopburin temppelit ovat perintöjä tältä Thaihistorian aikakaudelta.
Läpi Angkorin hallituskauden Lopburi julisti useaan otteeseen itsesäisyyden, ja toimi selvästi tärkeänä keskuksena Siamin kulttuurille. Kiinalaiset, jotka toimivat Siamin alueen lähettiläinä, dokumentoivat Lopburin itsenäisyyspyynnön Angkorilta, jopa niinkin aikaisin kuin vuonna 1001.
Lopburin buddhalaiset kirjanoppineet perustivat Pohjois-Thaimaan Lamphuniin kaupunkivaltion nimeltä Haripunjaya 800-luvulla. Tämä Mon-heimon asuttama erillisalue säilyi itsenäisenä 1200-luvulle saakka. Muualla pohjoisessa Tait keräsivät jalansijaa ja perustivat omia kaupunkivaltioitaan, erityisesti Chiang Saenissä, jossa yksi mahtavimmista Thai-kuningaskunnista nimeltä Lanna alun perin perustettiin 1100-luvulla. Kolmen kuningaskunnan, Lannan, Sukhothain ja Phayaon, väliaikaisjohtajien liittouma edustaa Thaimaan historian alkua sellaisena kuin sen tunnemme.
Sukhothai
Thait alkoivat olla alueella hallitsevana kansana 1200-luvulla, ja pikkuhiljaa julistivat itsenäsyyttään Khmereistä ja Moneista. Vuonna 1238 Khun Pha Muangin ja Khun Bang Klang Thaon perustama kuningaskunta sai hallitsijoiltaan nimen ”the dawn of happiness”.
Sukhothain aikakautta usein kutsutaan kulta-ajaksi Thaimaan historiassa. Ideaalinen Thai-valtakunta, jolla oli lukuisia hyväntahtoisia ja kansaarakastavia kuninkaita. Kuuluisin heistä oli Kuningas Ramkamhaeng Suuri (vallassa 1279-98), joka laajensi suuresti kuningaskunnan aluerajoja.
Sukhothain kuningaskunta on saanut tunnustusta nykyaikaisten Thai-aakkosten kehittämisestä, ja suurimman osan kauneimmasta Thai-taiteesta. Kuningas Ramkamhaengin kuoltua Ayutthayan mahtava valtio pikkuhiljaa ulotti vaikustusvaltansa Sukhothain alueelle.
Ramkamhaengin kuolema murensi Sukhothain valtaa, ja pohjoisen Lanna alkoi myös ulottua Sukhothain vallassa olleille naapurialueilleen. 1400-luvun puolivälissä Lannan taide ja kirjallisuus saavutti huippunsa Kuningas Tilokorajin aikakaudella, mutta kuninkaan kuoltua Lanna heikkeni sisäisten ristiriitojen vuoksi ja burmalaiset ottivat alueen haltuun 1564. Burmalaiset pitivät pohjoista hallussaan muutman vuosisadan, jonka aikana kehitystä alueella ei juurikaan tapahtunut, vaan aluetta käytettiin lähinnä sotilastukikohtana Ayutthayan mahtavaa kuningaskuntaa vastaan. Ayutthaya kuitenkin hiljalleen laajensi vaikutustaan pohjoiseen 1300-luvulta eteenpäin.
Ayutthaya
Ayutthayan hallitsijat olivat muuttuneet Sukhothain hyväntahtoisista ja kansaarakastavista kuninkaista täydellisiksi monarkeiksi, ottaen itselleen kutsumanimen devaratcha (kuningasjumala). Vaikutteita oli omaksuttu aikaisista Khmerien kulttuureista, sekä osittain myös Mon-heimojen, Taiden ja kiinalaisten kulttuureista.
Ayutthayan kuninkaat olivat ottaneet vaikutteita Khmerien kulttuureista alusta alkaen. Ayutthayan hallitsijat olivat muuttuneet Sukhothain hyväntahtoisista ja kansaarakastavista kuninkaista täydellisiksi monarkeiksi, ottaen itselleen kutsumanimen devaratcha (kuningasjumala). Tämän ajanjakson alkuvaiheissa Ayutthaya levitti vaikutusaluettaan naapurissa sijainneisiin Thai-yhteiskuntiin, mikä johti usein yhteenottoihin. 1600-luvulla Siam aloitti diplimaattiset sekä kaupalliset suhteet länsimaiden kanssa. Vuonna 1767 useiden yritysten jälkeen burmalaiset lopulta valloittivat Ayutthayan.
Vaikka voitto olikin selvä, burmalaiset eivät hallinneet Siamia kauan. Nuori kenraali Phya Taksin ja hänen seuraajansa mursivat tiensä läpi burmalaislinjojen pakenivat Chantaburiin. Seitsemän kuukautta Ayutthayan kukistumisen jälkeen Taksin seuraajineen purjehti takaisin ylös Chao Phraya jokea ja ajoi burmalaisten miehityksen ulos. Tosin pääkaupunki oli melkein tyhjäksi ryöstetty ja tuhottu.
Thonburi
Kuningas Taksin otti haltuunsa vapaana olleen kruunun laittoi sekasorron järjestykseen, ja perusti uuden pääkaupungin lähemmäksi mertä. Siirto tuki ulkomaan kauppaa, teki aseiden hankinnasta helpompaa, sekä toi turvaa puolustautumiselle sekä helpotti vetäytymistä burmalaisten uusien hyökkäyksien varalta.
Kenraali Taksin, kuten hänet parhaiten tunnetaan, päätti siirtää pääkaupungin Ayutthayasta uuteen sijaintiin lähemmäksi merta. Uusi sijainti helpotti kauppaa ulkomaiden kanssa, sekä siitä oli myös sotilaallista strategista hyötyä mahdollista burmalaisten uutta hyökkäystä vastaan. Uusi pääkaupunki perustettiin Thon Buriin, Chao Phraya –joen länsipuolelle vastapäätä nykyistä Bangkokia. Taksinin hallituskausi ei ollut helppoa aikaa. Ayutthayan luhistumisen jälkeen maasta oli puuttunut auktoritteetti, mikä oli johtanut kuningaskunnan jakautumiseen. Taksinin hallitus viettikin suurimman osan ajastaan yhdistäen provinsseja uudelleen.
Rattanakosin
Aatelissyntyisestä Taksinin armeijan voimakkaasta Kenraalista Tong Duangista, tuli Rama I, Chakri Dynastian ensimmäinen kuningas, joka hallitsi vuosina 1782-1809. Ensi töikseen hän siirsi kuningkaallisen pääkaupungin Thon Burista joen toiselle puolelle Bangkokin alueelle, ja rakensi Grand Palacen ja muita kuninkaallisia rakennuksia Ayutthayan raunioden tiilistä.
Taksinin kuoltua Kenraali Chakrista (Rama I) tuli Chakri Dynastian ensimmäinen kuningas, joka hallitsi vuosina 1782-1809. Ensi töikseen hän siirsi kuningkaallisen pääkaupungin Thon Burista joen toiselle puolelle Bangkokin alueelle, ja rakensi Grand Palacen. Rama II (1809-1824) jatkoi edeltäjänsä aloittamaa uudelleenrakennustyötä. Kuningas Nang Klao, Rama III (1824-1851) lämmitti välit uudelleen länsimaihin ja solmi kauppasuhteet Kiinan kanssa.
Kuningas Mongkut, Rama IV (1851-1868) saattoi tulla länsimaissa tunnetuksi tarinasta “Kuningas ja minä”, mutta valloitti thaimaalaisten sydämet lukuisilla saavutuksillaan. Näistä merkittävämpiä ovat sopimusten luominen Euroopan maiden kanssa, siirtomaavallan välttäminen, sekä Thaimaan lukuiset sosiaaliset ja ekonomiset modernit uudistukset. Kuningas Chulalongkorn, Rama V (1869-1910) jatkoi isänsä esimerkkiä uudistusten rintamalla. Hän lakkautti orjuuden ja paransi julkista terveydenhuoltoa ja hallintosysteemejä.
Koulutusuudistukset, kuten oppivelvollisuus, olivat Kuningas Vajiravudhin, Rama VI (1910-1925) käsialaa. Kuningas Prajadhipokin, Rama VII:n (1925-1935) aikakaudella Thaimaan hallitusmuoto muutettiin täydellisestä monarkiasta perustuslailliseksi monarkiaksi. Rama VII luopui vallastaan 1933, ja seuraajaksi nousi hänen veljen poikansa Kuningas Ananda Mahidol Rama VIII (1935-1946). Maan nimi muutettiin Siamista Thaimaaksi demokraattisen hallituksen astuessa valtaan 1939. Nykyinen valtion päämies on Kuningas Bhumibol Adulyadej, Rama IX vuodesta 1946 saakka.
